Lihavuus on kissojen yleisin ravitsemuksellinen häiriö. Noin puolet eläinlääkärissä käyvistä kissoista on ylipainoisia tai lihavia. Ongelma on helppo havaita myös itse, ja siihen pitäisi aina suhtautua vakavasti. Lihavuus vähentää kissan aktiivisuutta, aiheuttaa diabetesta ja rasvamaksaa sekä lisää nivelongelmia, aivan kuten ihmisilläkin. Se lisää myös sydämen rasitusta ja voi pahentaa jo olemassa olevaa sydänvikaa.
Kuinka tähän tilanteeseen sitten yleensä päädytään? Syy on periaatteessa hyvin yksinkertainen. Kissa syö enemmän kuin kuluttaa. Suurin ongelmien aiheuttaja on kissojen vapaa ruokinta, eli ruokaa on jatkuvasti tarjolla. Yleensä lihavuus on nimenomaan leikattujen kissojen ongelma, sillä niiden aineenvaihdunta kuluttaa noin 20 prosenttia vähemmän energiaa kuin leikkaamattomien lajitovereiden. Energiaa ei tarvita enää hormonien tuottamiseen, vastakkaisen sukupuolen etsintään tai pentujen kasvattamiseen. Leikkaamattomat kissat yleensä myös kuljeskelevat ympäriinsä enemmän kuin leikatut, eikä kiimassa oleva kissa välttämättä muista tai malta syödä. Yleensä leikkaamattomat kissat ovat ennemminkin liian laihoja, joten niille voi monesti pitää ruokaa vapaasti tarjolla.
Ideaalitilanteessa kissan kylkiluut eivät näy mutta tuntuvat helposti ja kissan vyötärö näkyy selvästi. Lihavalla kissalla kylkiluut eivät välttämättä enää tunnu, sen vyötärö ei näy ja maha voi roikkua alaspäin. Myös ylhäältä päin katsottuna kissan maha on selvästi pyöristynyt. Pelkkää painoa ei missään nimessä pidä käyttää mittarina, koska kissat voivat olla hyvinkin erikokoisia. Myös hoikka kissa voi painaa paljon, jos sillä on paljon lihaksia.
Body Condition Score for Cats
https://www.petobesityprevention.org/catbcs
Otetaan esimerkiksi Pure Natural Salmon -kuivaruoka
Pussin kyljessä kerrotaan ruokintaohje:
< 2,5kg 25–45 g
2,5–3,5kg 45–55 g
3,5–5kg 55–70 g
> 5kg 70 g +
Tämä tieto ei auta vielä kovin paljon, etenkään jos kissaa on tarkoitus laihduttaa. Yleensä ruokapussien kyljessä kerrotaan, paljonko energiaa 100 grammaa kyseistä ruokaa sisältää, mutta energiamäärän voi laskea helposti myös itse.
Esimerkkipussissa kerrotaan, että ruoan metaboloituva eli nimenomaan kissan hyödynnettävissä oleva energia on 368 kcal/100 g. Kaikissa pakkauksissa tätä tietoa ei kuitenkaan ole, joten on hyvä osata laskea myös itse.
Pussin kyljestä löytyvät aina seuraavat ravintoaineet, mutta hiilihydraattien määrä pitää laskea erikseen vähentämällä nämä määrät 100 prosentista:
Rasva 15 %
Proteiini 32 %
Kuidut 2,5 %
Tuhka 7,5 %
Vesi 7 %
Hiilihydraatit: 100-15-32-2,5-7,5-7= 36 %.
Metaboloituvan energian määrä eri ravintoaineissa on:
Hiilihydraatit 3,5
Proteiini 3,5
Rasva 8,5
Eli 100 gramman ruoka-annoksessa:
Hiilihydraateista saatava energia on 36 x 3,5 = 126 kcal.
Proteiineista saatava energia on 32 x 3,5 = 112 kcal.
Rasvasta saatava energia on 15 x 8,5 = 127,5 kcal.
Yhteensä näistä tulee 126 kcal + 112 kcal + 127,5 kcal = 365,5 kcal, joka vastaa oikein hyvin pussin kyljessä ollutta 368 kcal/100 g.
Jos laihdutettava kissa saa saada 176 kilokaloria päivässä, niin 176 kcal/368 kcal x 100 = 47,8 g, eli kissa saa syödä näitä raksuja 48 grammaa päivässä. Tämä on aika paljon vähemmän kuin pussin kyljessä löytyvä ohje 5 kilon painoiselle kissalle.
Jos haluaa syöttää lisäksi esimerkiksi märkäruokaa, sen energiamäärä pitää vähentää päivittäisestä sallitusta määrästä. Vaikka märkäruoat ovatkin noin 70–80-prosenttisesti vettä, niistä tulee myös energiaa. Niistä tulevat ylimääräiset kalorit voivat helposti lihottaa kissaa, vaikka raksujen määrä olisikin oikea.
Jos esimerkin 5-kiloinen kissa syö päivittäin 2 märkäruokapurkkia (70 g, 40,6 kcal/kpl), se saa niistä yhteensä noin 81 kcal. Tällöin kuivaruoan kalorimääräksi jää 95 kilokaloria, joka on enää 26 grammaa kuivaruokaa.
Joillekin kissoille ei ole lainkaan ongelma syödä pelkkää kuivaruokaa, mutta toisille se ei taas tunnu sopivan. Kuivaruoassa on liikaa hiilihydraatteja, mutta todella pieni sairastumisriski. Raakaruoassa ravintoaineiden osuudet ovat yleensä lähellä kissan luontaista ravintoa, mutta siinä on kiinnitettävä erityistä huomiota hygieniaan. Raakaruoassa on aina riski mikrobitartuntoihin, jotka voivat myös tarttua helposti eläimestä ihmiseen. Jos kissalla on munuaisten vajaatoimintaa, suuri määrä proteiinia ruoassa ei ole hyväksi. Proteiini rasittaa munuaisia entisestään.
Yleensä kissan laihduttaminen tai normaalipainoisena pitäminen on suhteellisen helppoa, jos taloudessa on vain yksi kissa. Ruokinnasta voi kuitenkin tulla melko haastavaa, jos taloudessa on monta kissaa, joista yksi saisi syödä enemmän, toinen vähemmän ja kolmas on allerginen jollekin ruoalle tai muuten vain ronkeli. Jos kissa saa itse valita, se käy syömässä monta kertaa päivässä pieniä määriä kerrallaan. Luonnossa kissa ei kuitenkaan yleensä tee näin, vaan syö koko hiiren saatuaan sen kiinni ja sulattelee sitä aikansa, ennen kuin alkaa pyydystää lisää.
Markkinoilla on monenlaisia apuvälineitä ruokintaan. Saatavana on esimerkiksi mikrosirunlukijalla toimivia ruokinta-automaatteja, jotka avautuvat vain tietyille kissoille. Aktivointikupit taas hidastavat ruoan syömistä, jolloin kissan täytyy tehdä töitä ruokansa eteen. Välineistä voi olla apua monelle. Kannattaa myös lisätä kissan liikuntaa esimerkiksi leikittämällä ja pitää ruoan hiilihydraatti- ja rasvapitoisuus mahdollisimman pieninä. Kissat pitävät ruokansa saalistamisesta, joten liikuntaa voi kokeilla lisätä myös heittelemällä kissalle kuivaraksuja.
Viime kädessä lemmikin liikalihavuus on yleensä aina täysin omistajan vallassa. Kissa itse ei mene salaa jääkaapille tekemään kinkkuvoileipää, vaan ruoka tulee aina ihmiseltä. Monet omistajat saattavat miettiä, että kissa ei syö juuri mitään, mutta lihoo silti. Kissa on kuitenkin pieni eläin. Sisällä asuva lemmikki ei tarvitse kovin paljon ruokaa päivässä varsinkaan, jos ravinto on hyvin tiiviissä muodossa kuivaruoan tapaan.